torstai 15. tammikuuta 2015

Vinyylimania

CMX:n uusi levy ei ilmesty vinyylinä. Tämä on mielestäni virhe, joka pitää korjata.

Minulla on aina ollut vinyylisoitin. Varhaisimmat muistoni vinyylien ostosta ovat 27 vuoden takaa kun Kotkassa pyörin kirppareilla ja hankin uutta vanhaa musiikkia itselleni. Sitä kautta löysin Pink Floydin. Ostin kirpparilta venäläisen Dark Side of the Moonin, jonka huonolaatuisen pahvisen kannen päällystin kontaktimuovilla. Ostin, koska se kansi näytti niin hyvältä. DSOTM: n kuuntelukokemuksen jälkeen hankin myös muut bändin levyt.

 Kirpparit ja vinyylien metsästys kuuluu edelleen arkeeni. Se on parhaimmillaan jännittävää aarteenetsintää. Kirppareista täytyy muuten suositella Klaukkalan Viirin kirppistä, sekä Riksun Femmatoria, josta viime vuonna löysin Pink Floydin bootsin eli bootlegin, jota minulla ei ollut.


Vanhin uutena ostettu vinyyli hyllyssäni taitaa olla Yazzin The Only Way is Up. Ostettu Rauman Prismasta vuonna 1988.

Vinyyliltä musiikin kuuntelu on kokemus. Se antaa enemmän kuin cd, jonka voit kuunnella kotimatkalla autossa. Se pakottaa keskittymään musiikkiin, eli albumiin toisin kuin Spotikan kautta lenkkipolulla. Vinyylin soimaan laittaminen tuntuu hyvältä. Sohvalla kannen tutkiminen ja mahdollinen viinilasillinen pakottaa kuuntelemaan musiikkia. Pakottaa on tässä yhteydessä positiivinen temi. Se on hetki, jonka minä vietän säveltäjien, soittajien ja kansitaiteen kanssa. Se ei ole toissijaista passiivista taustakuuntelua, kuten esimerkiksi cd:n kuunteleminen autossa tai spotikan soittaminen työhuoneessa.

                                                Pyörähdin kesällä Tampereen Swampissa

Kansitaide näyttää tietenkin HELVETIN paljon paremmalta kuin cd:ssä.  Vinyyli on iso. Uuden CMX:n levyn kansi on #muuten todella hieno. Jo pelkästään Herra Ylpön suunnittelema kansi ansaitsisi vinyylin.

Vinyylissä on musiikin ostamisen tulevaisuus. Ainakin minulle. A- ja B- puolen biisijärkän fiilistely ja tietenkin puolen kääntäminen on parhautta. Se on diggailua. Blogaajien romantisointi vinyylin hienouksista pitää suurilta osin paikkaansa. Minulle on ainakin pitänyt. Jo kohta 30 vuotta. Vinyyli saa minut levykauppaan. Vinskat saa minut käyttämään rahaa. Olen ostanut uusimmat levyt CMX:ltä, Sir Elwood duolta, Fishiltä, Ismo Alangolta ja Bruce Springsteeniltä vinskana. Aion ostaa myös jatkossa. Olen onnellisessa asemassa, että saan myös jonkin verran vinyylejä. Tunnustan, että niitä levyjä kuuntelen enemmän kuin muita uutuuksia.

Perjantaina menen levykauppaan ja ostan Sir Elwoodin Vieraskirjan uusimman vinyylin. Olen ostanut Elwoodien aiemmat vinyylit bändin keikalla. Perjantaina otan lasin viiniä, istun sohvalla ja vietän hienon hetken Juha Lehden kanssa. Musiikki ilman vinyyliä ei saa minua istumaan alas ja kuuntelemaan musiikkia. CMX:n edellinen levy on todella kova. Olen kuunnellut sitä vinyyliltä paljon. Talvikuningas ansaitsisi myös vinyylipainoksen. Onneksi siitä on olemassa boksi, joka on minulle ainoa kelpaava cd:n muoto. Niissä on monesti niin paljon lisärompetta, että myös silloin levyn kuuntelu muuttuu aktiiviseksi toiminnaksi.

Tässä blogimuotoon kirjoitettu anomus uuden CMX:n vinskapainoksen tekemiseksi. Levy on varmasti hyvä.