Siirry pääsisältöön

Anathema - Distant Satellites

Elämäni ensimmäinen kirjoitettu levyarvio.

Olen tehnyt ennenkin levyarvioita, mutta vain suullisesti. Voin listata tässä ne kaikki: aivan saatanan hyvä, helvetin hyvä, maailman paras levy (Pink Floydin koko tuotanto) ja ihan paska. Siinä ne taitaa olla. Tunnen musiikkimakuni sen verran hyvin, että ihan paskoihin levyihin en nykyisin törmää.  Ne kuuluu kp –listalle; kuuntelematta paskaa. Kuulostaa ylpeilyltä, mutta sitä tämä ei ole. Tämä on ajanhallintaa ja omaa mielenterveystyötä. Elämä on liian lyhyt huonon musiikin kuunteluun.

Anatheman Distant Satellites on aivan saatanan hyvä levy.

 
Levyn alku on surullinen, kaunis ja samalla valtavan henkeäsalpaava kokemus.  The Lost Song Part 1 on jumalainen sävellys, missä on vahva teksti.  Tällaisia kappaleita Chris Martinin olisi pitänyt säveltää uudelle Coldplayn levylle. Rakastan myös progea kosiskelevaa komppia.  Bändi on kevyempi versio Porcupine Treestä.
The Lost Song Part 2 on yksi hienoimmista tänä vuonna julkaistuista biiseistä. Jos Pink Floyd ei julkaisisi tänä vuonna uutta levyä (7.11.), niin julistaisin tämän vuoden parhaaksi ulkomaiseksi albumiksi. 
The Lost Song Part 2 kasvaa ajoittain jo liian mahtipontiseksi, sillä jouset yrittävät jyrätä Leen laulun yli, mutta se ei haittaa. Tämä biisi ja sen teksti kantaa. Tämä kappale on jättimäinen. Hengästyttävä.
Dusk (Dark is Descending) on todiste siitä, että mies- ja naislaulaja bändissä voi toimia. Tuli #muuten mieleen, että Janis Joplinin jälkeen maailmassa ei ole ollut montaa hyvää naisrocklaulajaa. Tai ei niitä ainakaan levylle asti ole päätynyt. Anatheman Lee Douglas on erinomainen laulaja monestakin syystä. Erityisesti arvostan sitä, että kun hän laulaa, niin Anathema ei kuulosta Nightwishiltä tai Within Temptationilta. Anathema kuulostaa progelta. Asiaan. Duskissa on myös maagisen hieno pianolla soitettu välikohta.
Arielin pianoriffi on myös loistava. Junnaava hypnoottinen biisi mikä kasvaa huikeisiin mittoihin. Arielin sanat on kaivettu Per Gesslen tai Sunrise Avenuen sanoitusarkusta, mutta tässäkin yksinkertaisuus toimii.

I found you
In the dark
I found you
In the dark

Don't leave me
Here
Don't leave me

Toistossa on tehoa.  Tuo säe taitaa tulla kolmasti. Biisin pianoriffiä toistetaan reilut 6 minsaa. Koko kappaleen ajan. Pianoriffia tukemaan saapuu jouset, joiden päälle istuu komeasti sähkökitara, jossa on täydellinen soundi. Keikoilla konfettia tykin suusta tähän kohtaan ja paljon. Lupaan itkeä.
The Lost Song Part 3 ei ole niin hyvä kuin kappaleen aiemmat osat, mutta arvostan miten suureksi tämäkin teos kasvaa.  
Anathema ja You’re Not Alone biisit olisi voinut jättää pois, mutta ilman niitä levyn loppupuoli ei kuulostaisi näin hienolta.
Firelight. Jumalauta, välisoitto laulujen välissä. Instrumentaalifiilistely, joka johdattaa kuulijan levyn kauneimman teoksen kimppuun. Distant Satellites on vuoden paras ulkomainen kappale. Tähän mennessä. Oh, it makes me wanna cry, kuten siinä lauletaan.  Tämä eepos kasvaa ja kasvaa, mutta sitten tapahtuu jotain valtavan hienoa ja odottamatonta, nimittän teknobasari. Utuilua, pianoa ja päälle jäätävän komea tomikomppi. Tämän olisi pitänyt olla levyn viimeinen kappale. Näin hienon sävellyksen jälkeen ei kannata soittaa enää mitään. Koskaan.
Ostakaa lp ja menkää keikalle. Niin minäkin teen. Anathema The Circus 7.11 ja Pakkahuone 8.11.





 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toimelan pimitetty purkupäätös

 Kirkonkylässä sijaitseva, Nurmijärven rakennusperintöselvityksessä kakkosluokkaan rankattu Toimela puretaan vanhuksille suunnatun rakentamisen tieltä. Asemakaava- ja rakennuslautakunta on käynyt tutustumassa Toimelaan ja kuullut usean vuoden ajan kunnan toiveita jyrätä Toimela ja saada rakentaa tilalle betonilla päällystettyä kolmikerroksista harmautta.   Menetelmä, jolla asia esiteltiin lautakunnassa – tai oikeammin haluttiin piilottaa – on tavallaan jopa kekseliäs; päätöstä ei löydy teknisen johtajan esityksestä, vaan se täytyy kaivaa kaavamerkinnästä.  Toimelan kaavamerkintä oli aiemmin SR2: suojeltava rakennus. Asiaa on käsitelty nyt kolme vuotta, mutta koska päätös ei ole tyydyttänyt kuntaa, käsittelyä on jatkettu.  Kunta on päättänyt, että Toimela jyrätään, keinolla millä hyvänsä.   Asema- ja rakennuskaavalautakunnalle on esitelty Toimelan uusia suunnitelmia, joiden kaavamerkintään oli piilotettu uusi luokitus SR3. Sitä ei ole kirjattu esitykse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rajamäen Uimahalli Oy:n toimintatuesta

Kunnanvaltuusto myönsi kokouksessaan Rajamäen Uimahalli Oy:lle yhteensä enintään 80 000 euroa lisätoimintatukea vuodelle 2024. Kannatin pohjaesitystä tällaisella puheella: Arvoisa puheenjohtaja, kunnanjohtaja, viranhaltijat ja muu yleisöä. Kannatan pohjaesitystä, että uimahallille myönnetään esitetty lisämäärärahaesitys. Uimahalli ovat tärkeä kunnan palvelu, jota ei ehkä kannata tarkastella kunnalle voittoa tuovana toimintana vaan kyse on kuitenkin ensisijaisesti palvelusta, joka lisää kunnan hyvinvointia vetovoimaa ja kenties myös pitovoimaa. Kuvan otti Leni Niinimäki Kyselytunnilla käytiin aiheesta keskustelua, että voisiko lipun hinta olla kalliimpi, mutta kuten kuultiin, niin meillä taitaa jo olla Uudenmaan kallein uintilippu. Uinnista ja liikunnasta ei pidä tulla luksustuotetta, josta karsitaan jos kuntalaisen taloudellinen tilanne on tai olisi tiukka. Kuten meille kerrottiin, niin Suomessa ei ole yhtään uimahallia, joka tuottaisi voittoa. Rahakeskustelun sijaan uimahallik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ismo Kullervo Alanko

Olen Ismo Alanko -fani, tunnustan. Usko silti kun sanon, että Ismo on tehnyt todella hyvän levyn. Alangon tuotoksista 90 -luvun puolivälin Irti ja ensimmäinen Teholla levy ovat suosikkini. Nyt julkaistu Ismo Kullervo Alanko on kuin niiden rakkaudesta syntynyt jälkeläinen.  Tuotannollisesti albumin synat ovat hyvin paljon Irti -maailmasta ja ne kuuluisat "oikeat soittimet" tuovat mieleen Teholla -levyt. Tässä on nyt Spotikka -player. Laita levy soimaan. Levyn käynnistävä Lintuperspektiiv i on kertomus ikävästä, joka on puettu kauniiksi sävellykseksi. Tekstin ympärille on rakennettu hieno sävellys, joka on myös tuotannollisesti onnistunut. Pianosointuja tukevat torvet vahvistavat sinisillä äänillään kappaleen surumielisyytä. Kaiken lisäksi tässä on onnistunutta kitarointia. Pidän tästä matalalla, herkällä tavalla laulavasta Ismosta. Tuntuu myös siltä, että Alanko myös uskoo mitä laulaa.  "Sä et tule mun luo, mut mä odotan sua"  Kappaleen lopuss...
Lähetä kommentti
Lue lisää